Ote aluneperin vuonna 2019 julkaisemastani kolumnista
Vuosituhannen vaihteen tienoilla neurologi Antonio Damasion kohdalle sattui potilas, jota hän kutsui nimellä Elliot. Elliot oli tavallinen kolmikymppinen mies, joka koki radikaalin persoonallisuuden muutoksen sen jälkeen kun hän oli käynyt läpi leikkauksen, missä hänen otsalohkonsa pinnalta oli poistettu kasvain. Elliotin älykkyys, liike- tai puhekyky eivät vahingoittuneet leikkauksen seurauksena, mutta hän näytti menettäneen kykynsä tehdä päätöksiä ja suunnitella tulevaisuuttaan. Hän oli edelleen täysin normaaliälyinen ja ajattelukykyinen, mutta jostain syystä hänen päätöksentekokykynsä oli muuttunut niin heikoksi, että esim. yksinkertainen päätös siitä mitä söisi päivälliseksi oli lähes mahdoton ja prosessi saattoi kestää koko päivän.
Damasio ryhtyi selvittämään syytä siihen, miksi Elliot oli menettänyt kykynsä tehdä jopa yksinkertaisia päätöksiä, vaikka hän muuten oli edelleen järjissään ja kykeni loogiseen ajatteluun.
Lukuisten testien ja tutkimusten jälkeen Damasio huomasi, että Elliot oli menettänyt kykynsä kokea tunteita. Elliotin tapaus johti lopulta Damasion johtopäätökseen, jonka mukaan perinteinen kahtiajako järjen ja tunteiden välillä ei pidä paikkaansa. Tunteet ovat ratkaisevan tärkeitä järkeilylle ja päätöksenteolle, etenkin sellaiselle mikä liittyy sosiaalisiin tai henkilökohtaisiin asioihin.
Vaikka liiallinen tunteilu haittaa loogista ajattelua, tunteiden poistaminen kokonaan voi olla Damasion mukaan yhtä tärkeä syy irrationaaliselle käytökselle. Elliotin ”kylmäverinen päättely” esti häntä asettamasta erilaisia arvoja eri vaihtoehdoille, mikä teki hänen päätöksentekoprosessinsa toivottoman heikoksi, kirjoitti neurologi Damasio. Monimutkaisessa maailmassa, jossa niin moni asia vaikuttaa meidän päätöksiimme, ‘sydämen’ täytyy olla merkittävässä roolissa.
”Puhtaasti järkisyihin” perustuva ostopäätös on itsepetosta.
Tarinan opetus on siis se, että vuorineuvoksista kaupan kassoihin me olemme kaikki emotionaalisia, tunteiden ohjaamia otuksia. Kaikki ostopäätöksemme tapahtuvat oikeasti tunteiden ohjaamana, ja näille tunneperäisille päätöksille haetaan järkiperusteet vasta jälkeenpäin. Jopa suomalainen perusinsinööri tekee päätöksensä tunteella, vaikka ei sitä hevillä itselleen myöntäisikään, saati muille. Hänkin on vaan etevä keksimään päätöksilleen perustelut jälkikäteen.
Tuosta ylläkuvatusta Elliotin tapauksesta ja myös sitä noin sata vuotta vanhemmasta samantyyppisestä tapauksesta löytyy tarvittaessa tarkempaa dokumentaatiota netistä vaikka hakukoneiden avulla, jos haluat sukeltaa syvemmälle ihmismielen syövereihin.
Tosin mp-ostoksia ja muita vastaavia hankintoja miettiessä varmaan riittää kun on vaan rehellinen itselleen ja tiedostaa tuon tunteiden merkityksen päätöksenteossa.
Eli jos olet uutta tai käytettyä ajokkia hankkimassa, luota tunteiden voimaan ja osta suosiolla vaan se mitä oikeasti mielesi tekee, ja unohda ne itseäsi ja muita varten sepitetyt ‘järkiperusteet’ hankinnallesi. Silloin todennäköisesti lopputulos on onnistuneempi.