January 2024 – EJ-Moto

Project Interceptor, osa 2

Vakio-osien purkua, blingiä tilalle, osa kerrallaan

Kevättalvella 2023 alkoi sitten tuumailujen täytäntöönpano. Eli ne paikat joihin kaipasin jotain muutosta lähtivät yksi kerrallaan irti pyörästä. Osa ja ilta kerrallaan. Puuhapajana toimi OuluMC:n kerhotilan työpiste, kun pyörä talvehti kerhon tiloissa muutenkin. Kerholta löytyivät myös sopivat työkalut. Samoin kuin kahvia ja usein juttuseuraakin.

Korkokenkä jalkaan

Se ensimmäisenä hankittu ja paikalleen asennettu osa oli eräänlainen paksupohjainen korkokenkä pyörän sivujalalle, eli sivujalan jatkopala. Se korjaa yhden pienen ‘erimielisyyden’ minun ja pyörän suunnittelijoiden välillä, nimittäin pyörän sivujalan, tai lähinnä sen pituuden.
Se on varmaan juuri sellainen kuin suunnittelija on sen tarkoittanutkin olevan, mutta minusta se on hiukan liian lyhyt. Minkä seurauksena sivujalan varassa seisova pyörä nojaa turhankin syvään, ja sen pystyyn kampeaminen saa pyörän tuntumaan painavammalta kuin se onkaan. No eipä se sitten ainakaan kaadu edes hiukan oikealle kallistuvassa paikassa mutta silti, minusta vähempikin kallistus riittää ja on edelleen riittävän turvallinen.

Koska halusin pitää useimmat muutokset mahdollisimman helposti alkuperäisasuunsa palautettavina, alkuperäisen sivujalan jatkamisen tai johonkin pitempään universaaliversioon vaihtamisen sijaan päädyin yksinkertaiseen kiinni ruuvattavaan korkopalaan. Se kuuluu osana tälle pyörämallille tehtyyn Scrambler-kittiin, jolla pyörän korkeus nousee pari senttiä, jolloin myös sivujalka tarvitsee samanlaisen korotuksen. Minun tapauksessani tuo sivujalan korotuspala oli se ainoa palikka minkä tarvitsin. Nyt pyörä ei enää nojaa sivujalan varassa niin syvään kuin aiemmin, mutta silti vielä riittävästi, kuten aloitussivun toisesta kuvasta näkee. Selvä parannus käsittelymukavuuteen, ei juuri vaikuta ulkonäköön, ja tarvittaessa sen poisto onnistuu helposti vain kolme ruuvia irrottamalla.

“Booty” piukemmaksi, kromia pois ja mustaa tilalle

Sitten olikin vuorossa enempi kosmeettiset muutokset, aloittaen pyörän takapäästä. Interceptorissa ja GT:ssä on vakiona perinteinen isohko Lucas-tyylinen takavalo (yläkuvassa), isohkot, kulmikkaat, kromatut mutta muoviset perusvilkut ja tottakai varsin pitkä roiskeläppä ison kilpitelineen jatkona. Kuten usein on tapana, alkuperäinen iso roiskeläppä ja kilpiteline ovat ne ensimmäiset poistolistalle joutuvat vakio-osat. Niin nytkin.

Alkuperäisen Lucas-valon tilalle valitsin pienemmän pyöreän Bates-henkisen takavalon ja pienen kilpitelineen, jolloin myös vilkut piti vaihtaa. Olisivat varmaan menneet vaihtoon muutenkin. Kyseinen kilpiteline valoineen ja vilkkuineen kiinnittyi suoraan rungon alkuperäisiin kiinnityskorvakkeisiin, joten taas selvittiin pelkällä ruuvaamisella ja takavaloille ja vilkuille tulevan johtosarjan vaihdolla.
Tarjolla olisi vielä tätä kilpitelinettä varten tehty hiukan lyhyempi alumiininen takalokasuoja alkuperäisen muovisen tilalle, mutta sellaista en ole ainakaan vielä hommannut. Ehkä vähän myöhemmin.

Seuraavaksi ‘bling-osiossa’ siirryttiinkin sitten keulapäähän, missä oli omaan makuuni vähän turhan paljon kromia, mutta ergonomisesti ei juuri moitittavaa. Vaihdoin alkuperäisen kromatun ohjaustangon tilalle alkuperäistä lähes vastaavan korkuisen ja levyisen, mutta yksinkertaisemman satiinimustan stongan. Myös alkuperäiset kromatut peilit vaihtuivat mustiin tangonpääpeileihin. Samalla kertaa alkuperäiset metallinväriset kahvat vaihtuivat mustiin säädettäviin. Muut ohjaustangon osat jäivät vielä ennalleen.

Siinä sivussa tuli lisättyä keulaan toinen puhtaasti käyttömukavuutta parantava ja lähes piilossa oleva osa eli USB-latauspistoke, jollaista tässä mallissa ei ollut vakiona.
Sitten vaihdoin nuo alkuperäiset neliskulmaiset vilkut hiukan pienempiin pyöreisiin billet-vilkkuihin kiinnikkeineen, sekä alkuperäiset harmaat ajovalon kiinnikkeet sirompiin mustiin.

Noiden billet-vilkkujen osalta olen näin jälkeenpäin vähän kahden vaiheilla. Ne kyllä ovat ulkonäön puolesta juuri sellaiset kuin halusinkin, mutta käytännön kannalta niissä on yksi kiusallinen piirre, eli niiden alkuperäisiä heikompi näkyvyys sivusuunnasta katsottuna.
Voi olla että jossain vaiheessa tulee vaihdettua näiden tilalle toiset lähes samanlaiset ja samankokoiset, mutta sellaiset missä vilkkulasi on vilkun rungon levyinen ja näkyy siten paremmin myös sivulle. Kokonaisuus on silti ihan onnistunut, joten näillä mennään toistaiseksi.

Sen jälkeen vaihdoin vielä alkuperäisen mustan vinyylipintaisen satulan tummanruskeaan penkkimalliseen satulaan, koska omaan silmään tämä sinitankkinen pyörämalli vaati nimenomaan sellaista. Eli puhtaasti esteettisistä syistä, mutta käytännössä tuo penkkisatula on myös yllättävän mukava. Olen tehnyt sillä jo yli 400km päiväreissujakin, eikä hanuri isommasti protestoinut edes viikon reissun jälkeen.
Lopuksi vaihdoin jotain yksittäisiä osia lähinnä ulkonäön muokkaamiseksi, eli alkuperäiset mustat sivupanelit vaihtuivat pyörän tankin värisiin, mikä piristi selvästi pyörän ilmettä. Ruiskurunkojen rosterisuojat ja etulokarin musta kiinnike alkuperäisen harmaan tilalle olivat nekin puhdasta blingiä ihan muuten vaan. Samoin kuin muut käytännölliset koristeosat, kuten lämpömittarilla varustettu öljyntäyttöaukon korkki, analoginen kello, sekä moottorin ja öljynlauhduttimen metalliset suojat. Kaikilla niillä pyörästä tuli vähän enemmän ‘oman näköinen’ mutta silti vielä varsin hillitysti muokattu, pyörän klassista roadster-tyyliä turmelematta.

Oikeastaan myös renkaat vaihtuivat osittain ulkonäkösyistä, mutta ensisijaisesti toki ajo-ominaisuuksien parantamiseksi. Siitä ja muista esteettis-teknisistä parannuksista lisää asiaa seuraavassa osassa.

Takaisin juttusarjan alkuun

jatkojalostus

Project Interceptor, osa 1

Lähtötilanne loppukesällä 2022

Tuli hommattua tämmöinen menopeli koeajon ja lyhyehkön pähkäilyn jälkeen kaudella 2022.
Kyseessä oli uusi Royal Enfield Interceptor 650, jollaista minun ei alunperin ollut edes tarkoitus hankkia. Aiemmin olin jo katsellut valmiiksi sopivan Moto Guzzi V7 Milanon, mutta sattuneista syistä kaupanteko jäi vähän kesken. Enfieldin mallistostakin minua kiinnosti alunperin enemmän Continental GT malli.

Sellaista ei vaan Rikumotorilla silloin ollut koeajossa, ja se mieluisin värivaihtoehtokin puuttui. Mutta päätin kuitenkin käydä koeajamassa paikalla olleen Interceptor -mallin, ja sehän olikin odotettua positiivisempi kokemus. Siinä oli paljon samaa kuin vaikka Triumph Bonnevillessa, tosin “vain” 650-kuutioisella koneella. Mutta mitäs pienistä, ihan toimiva paketti silti. Kun hintakin oli Guzzia ja Trimuphia edullisempi, oli pähkäilyn tulos suht pian selvillä. Eikun hakemaan Interceptor kotiin.

Ajelin sitten loppukauden 2022 vakiomallisella Interceptorilla ja tein samalla tuttavuutta itselleni uuteen merkkiin. Tätä ennen olin ajellut enimmäkseen italialaisilla kaksipyöräisillä, ja ‘työn puolesta’ jonkin verran myös muutamalla eri Triumph -mallilla. Tässä olikin paljon samaa Triumphin Bonneville -sarjan kaksisylinterisiin, jo ulkonäöstä ja käyntiäänestä lähtien.
Mille lienee ainakin osaselityksenä se, että osa kyseisen moottorin suunnitelleista insinööreistä on entisiä Hinckleyn työntekijöitä.

Nämä uudet Enfieldit ovat yllättävän kivoja jo ihan sellaisenaakin, mutta ne on suunniteltu jo tehtaalla asiakkaiden tekemiä omia modifikaatioita silmälläpitäen.
Toki myös pyörän suhteellisen edullinen hinta tietää sitä, että osa komponenteista on nk. budjettiosia, mutta onneksi tässä tapauksessa on säästetty useimmiten vain niissä vähemmän kriittisissä paikoissa kuten esim. ensiasennusrenkaissa ja vilkuissa, jotka ovat kyllä sinänsä ihan ok ja toimivat kyllä niinkuin pitääkin, mutta eivät ehkä ole kaikkien mieleen.

Ajokki on siis kokonaisuutena hintaansa nähden ihan laatutavaraa ja positiivinen yllätys, ja noita ‘budjettiosia’ on suhteellisen helppo vaihtaa parempiin tai omaa silmää ja perstuntumaa enemmän miellyttäviin. Toki tuo sama ‘ominaisuus’ löytyy myös monista kalliimmista pyörämerkeistä.
Ei siis ole mikään yllätys, että Interceptorista tuli hittituote niin Aasiassa kuin Euroopassakin, ja pian malliin oli tarjolla lukuisia mallikohtaisia lisävarusteita ja osia tehtaan omien osien lisäksi monelta muulta valmistajalta.

Ajokauden 2022 loppuessa ja mökötyskauden alettua minäkin aloin sitten suunnittelemaan pientä puuhaa tämän ajokin ympärille. Siitä saisi samalla jotain mielekästä tekemistä pimeiden talvi-iltojen ratoksi, kevättä ja uutta ajokautta odotellessa.
Tuolla loppukaudella kertyneiden kilometrien aikana alkoi jo muodostua mielikuva siitä mitä ajokille voisi tehdä. Ajatuksena oli muokata kevyesti pyörän ulkoasua ‘itseni näköiseksi.’ Mutta silti melko hienovaraisesti, koska jo vakioversio oli ihan kiva ja pyörä vielä ihan uusi.

Yhtenä periaatteena oli myös se, että ainakin toistaiseksi kaikki muutokset olisivat helposti poistettavissa ja pyörä täysin ennallistettavissa. Mikä tiesi esim. rälläkän ja hitsausvehkeiden unohtamista ja keskittymistä enimmäkseen nk. bolt on -osiin. Moottorin osaltakin pitäydyttäisiin lähinnä hengityksen ja polttoaineen ohjauksen lievässä tuunauksessa. Ainakin toistaiseksi. Myös budjetti ja projektiin kuluva aika oli tarkoitus pitää kohtuuden rajoissa, ettei homma lähtisi lapasesta jo heti kättelyssä.

Ensinnäkin halusin vähentää pyörässä käytetyn kromin määrää ja vaihtaa kromit mustaan ja metallinharmaaseen. Käytännöllisyyttä ja kosmeettista parantelua oli osaltaan myös se, että esim. koko pakoputkiston vaihtamalla tuo kromin määrä väheni oleellisesti ja se muuttui hiukan sirommaksi, ja samalla myös pyörän paino tippui yhteensä reilut kymmenen kiloa – pelkällä putkiston vaihdolla. Minusta ihan vaivan väärti.

Eli eikun tuumasta toimeen.
Ihan ensimmäiseksi hankintalistalle lisätty pieni osa oli varsin huomaamaton, eikä sen olemassaoloa harjaantumaton silmä edes huomaa jos ei tiedä mihin katsoa. Sillä on silti pieni mutta varsin oleellinen merkitys pyörän käsittelyn mukavuuteen. Minusta lähes nk. must have -hankinta tähän pyörään. Mistähän siis onkaan kyse?
Tarkkasilmäiset Interceptorin omistajat ehkä oivaltavat asian jo aloitussivun ennen ja jälkeen -kuvaparista, mutta siitä ja seuraavista muutoksista enemmän tarinaa seuraavassa osassa.

Lifestyle

Luota tunteiden voimaan

Ote aluneperin vuonna 2019 julkaisemastani kolumnista

Vuosituhannen vaihteen tienoilla neurologi Antonio Damasion kohdalle sattui potilas, jota hän kutsui nimellä Elliot. Elliot oli tavallinen kolmikymppinen mies, joka koki radikaalin persoonallisuuden muutoksen sen jälkeen kun hän oli käynyt läpi leikkauksen, missä hänen otsalohkonsa pinnalta oli poistettu kasvain. Elliotin älykkyys, liike- tai puhekyky eivät vahingoittuneet leikkauksen seurauksena, mutta hän näytti menettäneen kykynsä tehdä päätöksiä ja suunnitella tulevaisuuttaan. Hän oli edelleen täysin normaaliälyinen ja ajattelukykyinen, mutta jostain syystä hänen päätöksentekokykynsä oli muuttunut niin heikoksi, että esim. yksinkertainen päätös siitä mitä söisi päivälliseksi oli lähes mahdoton ja prosessi saattoi kestää koko päivän.

Damasio ryhtyi selvittämään syytä siihen, miksi Elliot oli menettänyt kykynsä tehdä jopa yksinkertaisia päätöksiä, vaikka hän muuten oli edelleen järjissään ja kykeni loogiseen ajatteluun.
Lukuisten testien ja tutkimusten jälkeen Damasio huomasi, että Elliot oli menettänyt kykynsä kokea tunteita. Elliotin tapaus johti lopulta Damasion johtopäätökseen, jonka mukaan perinteinen kahtiajako järjen ja tunteiden välillä ei pidä paikkaansa. Tunteet ovat ratkaisevan tärkeitä järkeilylle ja päätöksenteolle, etenkin sellaiselle mikä liittyy sosiaalisiin tai henkilökohtaisiin asioihin.
Vaikka liiallinen tunteilu haittaa loogista ajattelua, tunteiden poistaminen kokonaan voi olla Damasion mukaan yhtä tärkeä syy irrationaaliselle käytökselle. Elliotin ”kylmäverinen päättely” esti häntä asettamasta erilaisia arvoja eri vaihtoehdoille, mikä teki hänen päätöksentekoprosessinsa toivottoman heikoksi, kirjoitti neurologi Damasio. Monimutkaisessa maailmassa, jossa niin moni asia vaikuttaa meidän päätöksiimme, ‘sydämen’ täytyy olla merkittävässä roolissa.

”Puhtaasti järkisyihin” perustuva ostopäätös on itsepetosta.

Tarinan opetus on siis se, että vuorineuvoksista kaupan kassoihin me olemme kaikki emotionaalisia, tunteiden ohjaamia otuksia. Kaikki ostopäätöksemme tapahtuvat oikeasti tunteiden ohjaamana, ja näille tunneperäisille päätöksille haetaan järkiperusteet vasta jälkeenpäin. Jopa suomalainen perusinsinööri tekee päätöksensä tunteella, vaikka ei sitä hevillä itselleen myöntäisikään, saati muille. Hänkin on vaan etevä keksimään päätöksilleen perustelut jälkikäteen.

Royal Enfield Interceptor 650
Photo by Royal Enfield

Tuosta ylläkuvatusta Elliotin tapauksesta ja myös sitä noin sata vuotta vanhemmasta samantyyppisestä tapauksesta löytyy tarvittaessa tarkempaa dokumentaatiota netistä vaikka hakukoneiden avulla, jos haluat sukeltaa syvemmälle ihmismielen syövereihin.
Tosin mp-ostoksia ja muita vastaavia hankintoja miettiessä varmaan riittää kun on vaan rehellinen itselleen ja tiedostaa tuon tunteiden merkityksen päätöksenteossa.

Eli jos olet uutta tai käytettyä ajokkia hankkimassa, luota tunteiden voimaan ja osta suosiolla vaan se mitä oikeasti mielesi tekee, ja unohda ne itseäsi ja muita varten sepitetyt ‘järkiperusteet’ hankinnallesi. Silloin todennäköisesti lopputulos on onnistuneempi.

Month: January 2024