Month: March 2024

Kevyttä tuunausta, painonpudotusta ymv.

Kevättalvi 2023 kului rattoisasti tämän Interceptor-projektin parissa. Ajokelien pikkuhiljaa lähestyessä huomio alkoi keskittymään myös ajo-ominaisuuksien paranteluun, toki estetiikkaakaan unohtamatta. Tarkoitus ei ollut tehdä pyörään mitään isompia muutoksia moottorin tai alustan osalta ainakaan tässä vaiheessa, vaan keskittyä lähinnä kevyeen tuunaukseen moottorin hengitystä parantamalla ja pyörän kokonaispainoa pudottamalla. Mikä tarkoitti käytännössä painavimpien ja ‘hengitystä ahdistavien’ vakio-osien vaihtoa kevyempiin ja avarampiin sekä imu- että pakopuolella.

Enemmän ilmaa, vähemmän hengenahdistusta

Sisäänhengityksen parantaminen tapahtui vaihtamalla paperinen ilmansuodatin DNA:n kangassuotimeen. Lisäksi ilmansuodattimen päällä oleva ahdasreikäinen snorkkeli korvattiin pelkällä metallisella pidikkeellä (kuvassa), mikä helpottaa selvästi ilmavirran kulkua ilmaboksiin.
Jo pelkästään nämä imupuolen ahdisteiden purku riittää piristämään moottorin kaasuvastetta ainakin hiukan, mutta pakopuolen ahdisteiden minimointi auttaa toki asiaa vielä enemmän.

Väljemmät röörit, vähemmän painoa

Seuraavaksi ohjelmassa oli luonnollisesti pakopuolen jalostus, joka oli yhtälailla ajo-ominaisuuksien kuin ulkonäönkin parantelua, äänimaailma mukaanlukien. Alkuperäiset kromatut ja kaksikuoriset alkukäyrät vaihtuivat yksinkertaisiin rosteriputkiin, jolla parani sekä koneen uloshengitys että ulkonäkö. Bonuksena myös paino keveni selvästi. Vielä merkittävämpi painonpudotus tapahtui alkuperäisten isojen kromattujen äänenvaimentimien vaihtamisella pienempiin ja sirompiin, joissa kromin kiilto vaihtui himmeään harjattuun rosteripintaan. Mikä sopii paremmin omaan makuuni. Mielestäni rööristön ulkonäkö siis parani selvästi, ja lisäksi koko putkiston vaihdon tuloksena syntyi yhteensä yli kymmenen kilon painonpudotus. Ei pöllömpää.
Äänimaailma ei onneksi muuttunut häiritsevän kovaksi tyhjäkäynnillä tai kevyellä kaasulla dB-vaimentimien ollessa paikoillaan. Täysikaasulla ja isoilla kierroksilla ääni toki isonee silti sekä imu- että pakopuolella jonkin verran, mutta normaaliajossa ero ei ole merkittävästi isompi. Naapurien kanssakin ollaan vielä ihan hyvissä väleissä.

Bensansyötön hienosäätöä – kahteen kertaan

Ajelin kauden 2023 aikana aluksi edellämainituilla muutoksilla, jotka toimivat alkuperäisellä ECU-boksilla melko hyvin ilman muita säätötoimia. Ajoittaista röpötystä saattoi perästä kuulua kaasua höllätessä aina välillä, ja meno oli selvästi pirteämpää kuin alkuperäisellä varustuksella. Mutta parantamisen varaakin vielä oli aistittavissa. Siksi päätinkin kokeilla erillistä FuelX:n polttoaineensyötön optimointiyksikköä, joka ei vielä vaadi alkuperäiseen ECU-boksiin kajoamista.

Kyseinen FuelX Lite -yksikkö asennetaan lambda-antureilta ECU-boksille menevien johtojen väliin. TS. laite haistelee lambda-anturien tuottamaa dataa ja neuvoo alkuperäistä ohjainyksikköä säätämään polttoaineseosta tilanteen mukaan hiukan rikkaammalle, jos tarvetta on. Itse laite mahtuu hyvin esim. satulan alle jäävään tilaan.

Ensimmäinen yritys polttoaineensyötön ohjauksessa oli hämmentävä ja melkoinen pettymys. Laite kyllä näytti pelaavan ensimmäisen parin kilometrin lenkin ajan normaalisti, tosin sen vaikutus tuntui oletettua vaisummalta. Mutta jo toisen selvästi pitemmän ajolenkin aikana moottorin käynti alkoi tuntua normaalia huomattavasti aneemisemmalta, ikäänkuin tehoista olisi kadonnut ainakin puolet pois. Pian myös pyörän oma moottorin varoitusvalo rupesi palamaan. Ajolenkin jälkeen otin satulan irti ja epäilyni saivat lisävahvistusta, kun laitteen kaikki LED-valot vilkkuivat punaisina, eli merkkinä häiriötilasta.
Koska selkeää (asennus)vikaa ei heti löytynyt, otin laitteen kokonaan pois, jolloin myös ongelmat loppuivat. Myös pyörän oma check engine -valo häipyi saman tien. Ajelin sitten ilman tuota laitetta myös yhden useamman päivän reissun ilman ongelmia.

Tein sen jälkeen reklamaation laitteen valmistajalle. Lopulta parin sähköposti- ja WhatsApp -session jälkeen valmistaja vakuuttui vian luonteesta ja päätyi lähettämään uuden laitteen takuuseen. Uusi laite rupesikin sitten pelittämään heti kuten sen on tarkoituskin, ja ero edelliseen oli selvä. Tuo ensimmäinen yksilö oli ilmeisesti kaputt jo valmiiksi. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin.
Laite ei juuri lisää tehoja, ainakaan merkittävästi, mutta vaikuttaa selvästi kaasutuntumaan koko kierrosalueella, ja tekee kaasuvasteesta tasaisemman etenkin pienemmillä kierroksilla. Mikä tekee esim. taajama-ajosta miellyttävämpää ja vähemmän nykivää. Saa siis jäädä vakiovarusteeksi.

Moottoripuolella nämä pikkutuunaukset saavatkin toistaiseksi riittää, ja muut parantelut keskittyvät enempi muihin ominaisuuksiin, kuten alustan ja jarrujen paranteluun, pientä oheisblingiä unohtamatta.

Jousitus, jarrut ja renkaat

Nyt kun moottorin hengitys ja bensansyöttö oli saatu kuntoon, oli tietty paikallaan panostaa hiukan myös alustan ominaisuuksiin. Alkuperäiset takaiskunvaimentimet vaihtuivat hiukan napakampiin ja alkuperäisiä piggybag -tyylisiä vaimentimia yksinkertaisempiin ja minusta pyörän tyyliin paremmin sopiviin vaimentimiin. Nekin toivat lisää painonsäästöä alkuperäisiin, eikä alustan toimivuus ainakaan huonontunut. Joten pidän toimenpidettä onnistuneena.

Etupään osalta päätin ainakin tässä vaiheessa tyytyä kokeilemaan pelkästään uusien jousien vaihtamista alkuperäisten putkien sisään yhdessä uusien ‘korkkien’ kanssa, joissa on jousien esijännityksen säätö. Mahtuivat hyvin valitsemani mustan ohjaustangon alle ilman korotuspaloja. Jousiksi valikoitui vähän alkuperäisiä jäykemmät jouset, mutta vaimennusöljyä en ruvennut vielä vaihtamaan.
Ehkä jatkossa etuhaarukkaa voisi jalostaa vielä pitemmällekin, vaikka vaihtamalla keulaputket kokonaan uusiin, mutta jo näilläkin parannuksilla ajettavuus tuntui paranevan selvästi.

Royal Enfield käyttää pyörämalliensa jarruina Brembon intialaista tehdasversiota eli ByBre (By Brembo)-jarruja, jotka ovat perus-Brembojen nk. budget-versioita. Ne ovat sinällään ihan ok, mutta eivät ihan samaa luokkaa kuin kalliimmat ‘oikeat’ Brembot. Jarrutuntuma ei siis ole ihan samaa luokkaa kuin parhaimmissa Bremboissa, mutta hidastuvuutta silti löytyy, kunhan jarruvoimaa annostelee reilummin.
Koska jarrusatuloiden päivitys on hiukan kinkkisempi homma, päädyin optimoimaan jarrujen toimintaa vaihtamalla kumpaankin jarrusatulaan tehdasasennuspaloja paremmat Brembon sintteripalat. Niilläkin hidastuvuus ja jarrutuntuma parani hiukan, mutta kuluvan talven vaihtolistalle jäi toistaiseksi vielä ainakin etujarrun työsylinterin vaihto Brembon RCS15-malliin. Sekin tehostaa osaltaan etujarrun toimintaa selvästi, mikä riittänee jarrujen optimoinniksi. Alkuperäiset jarrusatulat saavat jatkaa tehtävissään edelleen. Mitä nyt etupään jarrunestesäiliö voi ehkä vaihtua toisenmalliseen, lähinnä ulkonäkösyistä.
Tätä kirjoitettaessa tuo jarruprojekti on siis vielä vähän kesken, mutta valmistuu lopputalven aikana kauden 2024 aloitukseen mennessä.
Lisäys kesällä 2024: Tuo mainittu jarruprojekti on nyt valmis, ja Brembo RCS15 työsylinterin vaihto oli ehdottomasti vaivan väärti. Jarrutuntuma ja teho paranivat selkeästi.

Kokonaisuus viimeisteltiin vielä uusilla renkailla, jotka muuttavat sekä pyörän ulkoasua että ajo-ominaisuuksia.
Nuo CEATin ensiasennusrenkaat ovat sinänsä ihan kohtuulliset, verrattavissa vaikka Metzeler Marathoneihin. Eli kyseessä on vähän kovempi kumiseos, jonka on tarkoitus kestää pitempään maantieajossa, mutta toisaalta niiden märkäpito ei ole ihan yhtä hyvä kuin monilla pehmeämmillä versioilla. Toinen huomaamani hiukan kisuallinen piirre oli lievä taipumus uraherkkyyteen huonopintaisilla teillä.
Halusin alkuperäisten renkaiden tilalle selvästi erityyliset renkaat, jotka ainakin minusta paransivat juuri tämän mallin ulkonäköä – pidosta tinkimättä.
Renkaiksi valikoitui etenkin tähän moderniin klassikkoon mainiosti sopivat Dunlop TT100 -renkaat, jotka osoittautuivat viime kesän ajossa ihan toimiviksi myös ajo-ominaisuuksiltaan. Aika näyttää millainen niiden kulutuskestävyys tulee olemaan, mutta ainakin toistaiseksi ja yhden pitemmän 1000+ km reissun jälkeen olen niihin edelleen ihan tyytyväinen.

Eli siinä kait se Interceptor-projekti sitten oli, ainakin toistaiseksi. Mitä pyörälle jatkossa ja tulevien talvitaukojen aikana tapahtuu, vaihtuuko kenties tyyli jossain välissä, saas nähdä nyt. Varmaan ainakin lisää mukavia ajokilometrejä on luvassa, kunhan muut kiireet ja ajokelit sen vaan sallivat. Lopuksi vielä yhteenveto projektissa tähän asti käytetyistä vaihto- ja lisäosista.
Takaisin juttusarjan alkuun