Project Classic 350, osa 2

    Pientä hienosäätöä, blingiä ja kevennystä

    Seuraavaksi jalostuslistalle osui kuskin satula. Alkuperäisessä satulassa ei sinänsä ole mitään vikaa, se tuntui ajossa ihan hyvältä ja värikin oli tähän Halcyon Green -malliin varsin sopiva. Joten suurin motiivi sen vaihtamiselle oli tyyliseikat; “bling” ja osittain myös ajoasennon hienosäätö.

    Vakiosatulassa istutaan mukavasti ja selkeästi pyörän ‘päällä’. Ajoasento on ihan ok ainakin 180-senttiselle asti. Siksi voikin kuulostaa hiukan ristiriitaiselta, että valitsin vaihtosatulaksi nimenomaan RE:n oman Low Ride -satulan, eli vakiosatulaa 32mm matalamman version.
    Tarkoitus oli saada tuota pyörän päällä -ajotuntumaa hiukan alemmas, ja samalla saada vakiosatulaa hiukan sirompi ja tyylikkäämpi vaihtoehto, tosin väriltään ihan samanlainen. Vaikka tuo Low Ride -satula onkin vakiosatulaa ohuempi, se on käytännössä varsin mukava RE:n käyttämän 3D-pehmustetekniikan ansiosta.

    Low Ride satula

    Satulan ulkonäkö viimeisteltiin vielä satulan takaosan alle tulevilla jousilla, jotka ovat kieltämättä enemmänkin kosmeettinen kuin ergonominen lisuke. Mutta lopputulos sopii kokonaisuuteen varsin hyvin. Vaikka satula onkin vakiosatulaa 32mm matalampi, ajotuntuma ei huonontunut, vaan paremminkin tämä tuntuu ‘juuri oikealta’ satulalta tähän pyörään, jopa 180-senttiselle kuskille. Eli satulan vaihto ei kaduta.

    Useita eri tavaratelinevaihtoehtoja

    Yksin ajettaessa se helpoin ja yksinkertaisin tapa lisätä sivulaukut, takalaukku, matkapötkylä tai muunlainen tilapäinen reissuviritelmä on viritellä ne takasatulan päälle. Takasatulassa itsessään on jo kahva takana, jota voi hyödyntää myös pakaasien sitomiseen ja tukemiseen. Lisäksi tuon takakahvan voi vaihtaa erilliseen tarkakkaan, joka lisää kuljetuskapasiteettia entisestään.

    Mutta jos takasatula on poistettu, kuten tässä tapauksessa, jää mahdollisuudeksi joko kiinnittää pyörän takalokasuojaa myötäileviin rautoihin pienet laukut omilla kiinnityshihnoillaan, missä tosin on omat hankaluutensa, tai asentaa erilliset laukkuraudat joko molemmille tai vain toiselle puolelle. Royal Enfieldillä on tarjolla kaksi erilaista vaihtoehtoa, ja muilta valmistajilta löytyy vielä jokunen lisää. Keskityn tässä yhteydessä lähinnä RE:n omiin vaihtoehtoihin.

    Ensimmäisenä kokeilin alunperin vanhempaa Classic 500 -mallia varten tehtyihin sivulaukkutelineisiin, jotka sopivat myös uuteen Classic 350 -malliin adapteripalojen avulla.
    Istuvuus ei ehkä ole ihan niin hyvä Classic 350:ssa kuin se on Classic 500:ssa jolle nämä raudat on alunperin tehty. Mutta kyllä ne silti ihan kohtuuhyvin uuteenkin malliin sopivat. Eikä niistä välttämättä edes huomaa että kyseessä on nk. repurposed -ratkaisu. Toinen iso etu tässä mallissa on niiden monikäyttöisyys. Näihin telineisiin saa kiinni monta erityylistä ja mallista laukkua, tai niiden rakenteen ansiosta vaikka duffelikassin, teltan, repun tai mitä nyt vaan saa niihin tukevasti kiinni sidottua. Lisäksi voi halutessaan käyttää vain toista telinettä ja jättää toisen puolen vapaaksi, kuten itse tein.

    Seuraavaksi kokeilin huomattavasti simppelimpää ratkaisua, eli pyörän oikealle kyljelle kiinnitettävää yksinkertaista kaaritelinettä, joka on suunniteltu perinteistä panoslaatikkoa mukailevalle lukittavalle sivulaukulle. Ilman sitä telineeseen voisi kiinnittää myös muita, vaikka kankaisia tai nahkaisia laukkuja, jos vaan niissä on sopivat kiinnityshihnat tai ‘renksut’. Hyvänä puolena tässä ratkaisussa on noita edellisiä huomattavasti sirompi ja kevyempi rakenne, tosin monipuolisuus ei tietty ole samaa luokkaa.

    Sivulaukkutelineiden lisäksi tarjolla on myös yksinkertainen ‘tarakka’ joka asennetaan takapenkin tilalle. Sitä voi käyttää myös yhtäaikaa kummankin em. sivulaukkutelinemallin kanssa, jos matkatavaraa on enemmän.

    Photo source: Hitchkocks Motors

    Päädyin lopulta tuohon yksinkertaiseen sivulaukkutelineeseen ja sivulaukkuun, jonka tilalla voi tarvittaessa käyttää jotain sopivaa kangas- tai nahkalaukkua. Ainakin toistaiseksi. Koska tätä pyörää ei ole tarkoitus käyttää pitemmillä reissuilla, tuo siroin ja yksinkertaisin ratkaisu on toistaiseksi riittävä. Jos tarvetta tavaran kuskaukselle tulee jatkossa enemmän, esim. tuon takatelineen eli tarakan kiinnitys ja irrotus on melko nopea toimenpide. Eli sitä ei tarvitse jättää pyörään pysyvästi, jos haluaa pitää kiinni pyörän ‘linjakkaasta’ olemuksesta ilman ylimääräisiä himmeleitä ja lisäpainoa.
    Jos kuljetettavaa on paljon – tai vastaavasti vain vähän – on tarjolla vielä tankkitarakka, eli tankin päälle imukupeilla kiinnittyvä kevyt tavarateline, johon saisi köytettyä vaikka pienen laukkunyssäkän, makuupussin tmv. Tai sitten sellainen voisi olla kiinni ihan vaan ulkonäkösyistäkin, jos siitä tykkää. Kun onhan noita tankkilaukkujakin jo aika montaa sorttia.

    Vielä vähän hienovaraista ‘tuuninkia’ ja homma on valmis – ainakin toistaiseksi

    Tätä pyörää ei hankittu suorituskykyä ja sen virittelyä varten. Se ei ole oikein tämän mallin ‘juttu’, eikä sitä lisälöylyä tässä tapauksessa kovin hirveästi olisi tarjolla muutenkaan. Toki tähänkin saisi noin 20% lisää tehoa mm. nokka-akselin vaihdolla, koko pakoputkiston vaihtamalla ja polttoaineen ohjausyksiköllä ymv, ja painoakin saisi tiputettua reilumminkin.
    Mutta tällä kertaa projektin pääpaino on lähinnä hienovaraisessa jalostuksessa, eli ulkoasun ja ajettavuuden pienissä parannuksissa pyörän luonnetta muuttamatta. Ne on lähes kenen tahansa helppo ja suhteellisen edullista toteuttaa ilman tekniikkapuoleen kajoamista tai teknistä osaamista.

    Seuraavaksi Classiciin vaihdettiin alkuperäisten jarrupalojen tilalle EBC:n tai Ferodon paremmat palat, joilla jarrujen purevuus paranee hiukan, tosin sporttipyöristä tutut stoppiet jäävät varmaan silti tekemättä. Mutta mukavuus- ja turvallisuustekijä sekin.

    Paremmin virtaavan DNA-ilmansuodattimen vaihdon vastapainoksi päätin vaihtaa pakopuolelle nk. decat-putken parantamaan kaasujen virtausta ulospäin, ja samalla putkiston paino keveni. Äänitaso ei merkittävästi noussut, mutta ehkä muuttui astetta terävämmäksi, vähemmän tukkoiseksi. Samoin kävi kaasuvasteelle.

    Näillä ei ole merkittävää vaikutusta moottoritehoon, mutta sen käynti ja ajettavuus paranee ja piristyy selvästi, etenkin erillisen FuelX Lite -polttoaineen ohjausyksikön kanssa. Ilman että pyörän varsin kohtuulliset kulutuslukemat merkittävästi huonontuisivat.

    Tätä kirjoitettaessa pyörästä puuttuu vielä erillinen Daytona Velona kierroslukumittari, joka ehkä vielä tulee ohjauskolmioon nopeusmittarin ja virtakytkimen viereen hopeisen RE-lätkän paikalle. Tosin ilman sitäkin kyllä pärjäisi, eikä tuo mittari alunperin tällaiseen pyörään kuulunut. Joten katsotaan nyt. Se olisi kiva lisuke, mutta ei välttämätön tällaisessa ajokissa.
    Toinen vielä harkinnassa oleva lisäys voisi olla klassisten Stadium -tangonpääpeilien asennus noiden alkuperäisten peilien tilalle. Ne ehkä sopisivat tyyliltään tähän pyörään RE:n omia vaihtoehtoja paremmin, ainakin minusta.

    Lisäksi pyörään voisi laittaa vielä mallikohtaisen alumiininharmaan pohjapanssarin, joka on varsin vankkaa tekoa. Tosin jo pyörän pitkä etulokasuojakin pitää moottorin etuosan suhteellisen hyvin puhtaana. Joten tuo pohjalevy on hyödyksi etenkin silloin kun ajellaan paljon epätasaisilla sora- ja maastoteillä ja tottakai ulkonäkösyistä. Se on toki edelleen tämän jalostusprojektin osalistalla yhtenä olennaisena lisäoptiona.

    Mutta siinäpä se sitten varmaan on, ainakin tältä erää. Hienovarainen jalostus, pyörän tyyliin ja klassisiin linjoihin kajoamatta. Tai paremminkin niitä vielä paremmin esiin tuoden.

    Kuten jutun ensimmäisessä osassa tuli mainittua, tästäkin pyörästä voisi kyllä rakentaa selvästi erinäköisiä ja silti vielä hienoja tekeleitä kuten tuo Vanonin tekele. Ääntä ja vähän potkuakin saisi vähän lisää nokka-akselin ja koko putkiston avarammiksi vaihtamalla, mutta se jääköön jonkun toisen projektin aiheeksi. Yhtäkaikki tämä RE:n 350-kuutioinen J-sarjan moottorin ympärille rakennettu mallisarjakin on ihan otollinen ja kustannustehokas aihio projektipyöräksi, tai sitten ihan vaan huolettomaan ajeluun sellaisenaan, kolmella, tai nyt jo neljällä eri tyylillä.

    Haluaisitko tehdä samat muutokset myös omaan Classiciisi? Tutustu projektissa käytettyihin lisävarusteisiin täällä. Samalla voit tilata samanlaiset, tarvittaessa vaikka asennuksen kera.

    Takaisin jatkojalostus-aloitussivulle

    Project Classic 350, osa 1

      “Pakasta vedetty” Classic 350 Halcyon Green lähdössä uuteen kotiin, 0 km mittarissa.

      Royal Enfield Classic 350 on jo valmiiksi sen verran hieno kapistus, ettei sitä henno kovin paljoa ruveta muuttamaan, varsinkaan tällaista Halcyon Green -versiota. Toki Classicistakin voisi tehdä, ja on tehtykin selvästi pitemmälle meneviä projekteja. Alemmassa pikkukuvassa näkyy yksi ainakin omaan silmään varsin onnistunut versio, eli Vanonin tekele. Olkoonkin että itse olisin valinnut/vaihtanut moiseen erivärisen tankin, mutta kyllähän se tuollaisenakin toimii. Joskus tekisi mieli rakentaa jotain tuontyylistä erivärisestä Classicista tai vanhemmasta Classic 500 -mallista. Ehkä. Tämä Vanonin malli toimisi oivana inspiraation lähteenä.

      Classic 350 Chrome Red “Scrambler”
      Photo source: Vanoni Moto Officina / Urban Rider

      Joka tapauksessa juuri tätä yksilöä en raski nyt ruveta muokkaamaan mini-scrableriksi, saati edes kutittelemaan tekniikasta lisää hönkää, jota olisi varsin maltillisesti luvassa muutenkaan. Tyydyn vaan muokkaamaan sen ulkonäköä ja ajettavuutta vain hiukan, ja kenties lisätä laukkuraudat ja valita joku suht helposti irrotettava tai muunneltava laukku tai pari. Noin muuten sen on tarkoitus pysyä lähes vakioversiona.

      Royal Enfield Classic 350:n esikuva on vastaava 50-luvulla valmistettu malli, jota on päivitetty varsin onnistuneesti nykytekniikan avulla, mutta säilyttäen silti ‘vanhan liiton’ henki, pitkäiskuista ilma-öljyjäähdytteistä moottoria ja äänimaailmaa myöten. Toki siitä löytyy nykyajan vaatimukset kuten ABS-jarrut, polttoaineen ruiskutus ymv. Tässä Halcyon Green -versiossa on reilusti kromia ja kiillotettua alumiinia, joita edellisessä Interceptor -projektissa pyrin aktiivisesti vähentämään, mutta tässä tapauksessa kiilto kuuluu asiaan. Kokonaisuus on näyttävä. Classicista on myös sellaisia väriversioita, joissa kromi ei kiillä.

      Takalokasuoja esiin, kantapäävaihtaja tavallisen vaihdepolkimen tilalle

      Ensimmäisenä muutoslistalla on takasatulan poisto. Se on Classicin tapauksessa varsin helppo ja nopea toimenpide. Vaatii vain kolmen pultin irti tai auki ruuvaamisen. Omasta mielestäni tämä malli näyttää paljon paremmalta yksipaikkaisena, jolloin koko takalokasuoja jää näkyviin ja pyörän 50-luvun bobbermainen tyyli korostuu entisestään. Jos ei ole tarvetta ajaa jatkuvasti matkustajan kanssa, mahdollista laukkujen tarvetta voi paikata asentamalla laukkuraudat ja sivulaukut molemmille puolille, tai vain toiselle puolelle. Myös takasatulan tilalle tuleva tavarateline eli tarakka löytyy.
      Kun kyseessä on kuitenkin ‘vain’ 350-kuutioinen ja 20-heppainen ajokki, minusta tuo takapenkin puuttuminen ei ole kovin olennainen puute muutenkaan, mutta sen poisto vaikuttaa oleellisesti pyörän ulkonäköön. Joten pois vaan. Se on myös helppo ruuvata takaisin paikoilleen jos tarve ilmaantuu. Myös takasatulan taakse on mahdollista lisätä erillinen tarakka. Se ja monia muita lisävarusteita löytyy Royal Enfieldin omalta lisävarustelistalta. Kysy lisää täältä.

      Toinen puhtaasti käytännöllinen muutos oli vaihdepolkimen vaihto kaksisuuntaiseen eli monista kustomeista tuttuun kantapäämalliin. Classic 350 ei ole ajoasennoltaan ja jalkatappien sijoittelultaan kustomi eli cruiser kuten sen sisarmalli Meteor 350, mutta tuo kantapäävaihtaja sopii siihen silti mainiosti. Tämän Classicin on tarkoitus toimittaa paikallispörräimen ja tyylikkään kauppakassin virkaa, missä tuo vaihdepoljin on kätevä. Siihen tottuu yllättävän nopeasti.

      Classic 350 yksipaikkaisena ja kantapäävaihdepolkimella varustettuna odottelemassa ajolenkille lähtöä ja sisäänajokilometrien vähenemistä kesällä 2023.

      Jo näillä kahdella asiallakin lopputulos on toimiva ja omaan silmään paremmin sopiva, eikä pyörä välttämättä vaadi mitään muuta. Mutta ehkä tuota vakiosatulaa voisi vielä vähän funtsia, ehkä lisätä jotain hienovaraista ‘blingiä’, ja tutkia paria eri laukkurauta- ja laukkumallia. Niistä lisää seuraavassa osassa.

      Haluaisitko tehdä samat muutokset myös omaan Classiciisi? Tutustu projektissa käytettyihin lisävarusteisiin täällä. Samalla voit tilata samanlaiset, tarvittaessa vaikka asennuksen kera.

      EJ-Moto
      040 8248074

      90440 Kempele
      info@ejmoto.com

      Ajankohtaista

      Ota yhteyttä ja varaa esittelyaika, tai tule porisemaan silloin kun naama näkyy.
      Tervetuloa kaupoille kommuutiin!