MP-messut 2024

Pikavisiitti Helsingin mp-messuilla

Tulipahan käytyä taas mp-messuilla Helsingin messuhallissa. Tosin tänä vuonna aikaa messuilla pörräämiseen oli huomattavasti vähemmän kuin edellisellä kerralla, kun samalle reissulle piti sovittaa muutakin ohjelmaa. Myös kuvasato jäi tällä kertaa melko laihaksi, ja pieni tekninen kömmähdys teki suurimmasta osasta kuvista roskiskamaa. Noh, sellaista sattuu, ja onneksi ne messukuvat eivät olleet kovin olennaisia tällä kertaa.
Juuri messujen aikaan alkaneet lakot hankaloittivat liikkumista ja logistiikkaa jonkun verran, mutta se jäi lopulta pikkuharmiksi. Kiva oli taas pistäytyä katselemassa alan uutuuksia, moikkaamassa tuttuja kasvoja, vaihtaa kuulumisia ja haaveilla tulevasta kaudesta. Myös matka-aiheisilla osastoilla tuli viivähdettyä tovi jos toinenkin. Saattoipa käydä niin että reissua pukkaa, muodossa tai toisessa. Saas nähdä nyt.

Ensivaikutelmat uudesta Shotgunista

Yksi messujen minua kiinnostaneista täysin uusista mp-malleista oli Royal Enfield Shotgun. Se on jo neljäs malli, jossa RE käyttää varsin toimivaksi osoittautunutta 650-kuutioista ilma-öljyjäähdytteistä moottoriaan.
Viime vuonna julkaistiin jo aiemmin julkaistujen Interceptorin ja Continental GT:n rinnalle uusi cruiser-tyylinen malli Super Meteor, joka on noihin kahteen klassiseen roadster-malliin verrattuna selvästi erilainen sekä rungoltaan, designiltaan että painoltaan. Nyt julkaistu Shotgun on ikäänkuin tuon Super Meteorin sisarmalli, jossa ajoasento ja istuinkorkeus ovat selvästi erilaiset, mutta muut ominaisuudet pitkälle samat.

Minulla oli tilaisuus koeajaa Super Meteor viime vuonna ja se osoittautui ihan mielenkiitoiseksi keskikoon kruiseriksi, vaikka kruiserit eli ‘kustomihärpäkkeet’ eivät normaalisti oikein ole minun mieleeni.

Tuon kokemuksen perusteella odotinkin mielenkiinnolla päästä näkemään ja kylmätyypittämään uutta Shotgun -mallia, koska siinä jalkatapit ovat (lähes) ‘oikeassa’ paikassa eikä kaukana edessä kuten kustomeissa yleensä. Shotgun myös näytti varsin mukiinenevältä menopeliltä, ainakin kuvissa, ja hintakin on suhteellisen kohtuullinen.
Nyt kun Shotgun on nähty livenä ja koeistuttu, fiilis siitä on ehkä vähän kaksijakoinen. Tätä kirjoittaessa en toki ole päässyt sellaisella vielä koeajolle, mikä voi toki muuttaa mielikuvaa.

Joka tapauksessa kuten odotinkin, ensimmäinen asia minkä itse tuolle pyörälle tekisin on takasatulan irroitus. Shotgun näyttää huomattavasti paremmalta ilman takasatulaa. Pyörä onkin suunniteltu juuri sitä silmälläpitäen, eli takasatula on helppo irrottaa ja kiinnittää takaisin, jos tulee tarvetta ottaa kyytiläinen mukaan.

Toisaalta harmaa väri joka näytti ehkä jopa parhaalta vaihtoehdolta mainoskuvissa olikin luonnossa lievä pettymys. Tai ainakin messuhallin LED-valaistuksessa. Ehkä se näyttää paremmalta päivänvalossa. Toivotaan ainakin. Sepä ei oikeastaan olisi yllätys, koska niin kävi esim. vihreän 350 Classicin kohdalla. Sen Halcyon Green -väritys ‘aukesi’ kunnolla vasta ulkona aurinonpaisteessa.
Niin tai näin, juuri tuo harmaa väriversio ei ehkä silti olisi enää se ensimmäinen vaihtoehto jos olisin kyseistä pyörämallia ostamassa. Voi olla että valinta osuisi sittenkin vihreään Green Drill -versioon.

Moottorin kokomusta ulkoasu näytti selvästi paremmalta kuin sama moottoriversio Super Meteorissa. Täytyy vaan toivoa että RE ottaa tuon saman kuosin käyttöön myös tulevissa Super Meteoreissa sen nykyisen kirjavan tefloninharmaan ja hopeanharmaan yhdistelmän sijaan. Shotgunin isot äänenvaimentimet eivät olleet oikein omaan makuun, mutta mitäs pienistä.

Päällä istuessa Shotgunin korkeamman satulakorkeuden tuntee selkeästi Super Meteoriin verrattuna. Shotgunissa istutaan selvästi pyörän päällä eikä ikäänkuin matalalla pyörän sisällä kuten Super Meteorissa. Ajoasento ei tuntunut mitenkään hankalalta, se lienee aika klassinen ja tyyliin sopiva. Ensivaikutelma oli hiukan oudohko, mutta siihen varmaan tottuu melko nopeasti. Siinä on jotain samaa kuin vaikka 350 Classicin ajoasennossa, joten ei kovin paha, mutta ei erityisen ‘sporttinen’. Vastaavan genren ajokkeja varsin samanlaisella ajoasennolla löytyy muutamalta muultakin valmistajalta, joten mallin menestys tuskin jää siitä kiinni. Se voi paremminkin olla monelle juuri sopiva.

Vaikka ajoasento ei olekaan liian kustomimainen, pyörä ‘kärsii’ samasta vaivasta kuin sisarmalli Super Meteorkin, eli kohtalaisesta elopainosta 650-kuutioiselle 48 heppaiselle pyörälle. Olkoonkin että sen painopiste on suhteellisen alhaalla. Super Meteorilla ajaessa tuo paino ei tuntunut niin pahalta, ja moottorissa riitti silti vääntöä vaikka autojen ohitteluun 80-100km/h alueella.

Tulee siis olemaan mielenkiintoista päästä kokeilemaan miltä Shotgun tuntuu tien päällä, kunhan koeajolle pääsee joskus kesemmällä. Toivotaan hyviä ajokelejä ja viimevuotista pidempää ajokautta.

Ostaisinko itselleni moisen, no jaa… sanotaan nyt että pelkkien kylmätyyppien ja messuhallissa nähdyn perusteella en olisi oitis valmis allekirjoittamaan kauppapapereita ainakaan juuri tuosta väriversiosta, mutta ehdotttomasti haluan kyllä käydä kokeilemassa tien päällä muuttuuko ensivaikutelma paremmaksi. Ehkä muuttuukin.
Eri asia sitten ‘tarvitsenko’ oikeasti vielä yhtä pyörää lisää. 🙂

6 kk ja 100 km myöhemmin…

Kesemmällä tosiaan tuli tilaisuus ajaa Shotgunilla vähän pitempään ja useamman ajokerran verran, ja ensivaikutelma muuttui astetta paria positiivisempaan suuntaan. Shotgun on kiva pyörä ajaa, ja ajoasentokin toimii yllättävän hyvin, kunhan tottuu n. 90 asteen polvikulmaan. Se tosian muistuttaa läheisesti esim. Classic 350:n ajoasentoa. Pyörä taipuu mutkiin painoisekseen pyöräksi melko ketterästi. Showan jousitus toimii sivistyneen mukavasti ja eleettömästi. Se tuntuu jo tehdasasetuksilla astetta paremmalta kuin vastaavat asetukset aiemmissa 650cc malleissa. Tosin sen hiukan suurempi massakin voi hiukan rauhoittaa menoa.
Suurempien nopeuksien käytöstä en ole päässyt vielä testaamaan, mutta moottorinohjausta on ehkä säädetty astetta herkemmäksi alemmilla kierroksilla, eli vetoa piisaa mukavasti jo matalilta kierroksilta, kuten sisarmalli Super Meteorissakin, vaikka pyörä painaakin vähän enemmän kuin vaikka Interceptor tai Continental GT. Normaalissa taajama-ajelussa Shotgun oli mukava laite.

Eli kaikenkaikkiaan ensivaikutelma muuttui tien päällä paremmaksi, kuten vähän epäilinkin. Kuten arvata saattoi, myös tuo harmaa väri ‘aukesi’ taas ulkona, eli näyttää ulkona päivänvalossa paremmalta kuin messuhallin kelmeässä LED-valaistuksessa. Ainoastaan ne äänenvaimentimet ovat se yksityiskohta joista en edelleenkään erityisemmin perusta, mutta kuten aiemminkin, mitäs pienistä.
Koeajon perusteella voisin hyvinkin kuvitella hankkivani itsellenikin Shotgunin, vaikka harmaan version, jos minulla ei olisi jo ennestään Interceptoria. Joka sekin on mukava kampe.

Kiinnostuitko pyörästä?
Royal Enfield Shotgun 650 on koeajettavissa liikkeessämme. Soita tai lähetä viesti ja sovi aika koeajolle.