Pientä hienosäätöä, blingiä ja kevennystä
Seuraavaksi jalostuslistalle osui kuskin satula. Alkuperäisessä satulassa ei sinänsä ole mitään vikaa, se tuntui ajossa ihan hyvältä ja värikin oli tähän Halcyon Green -malliin varsin sopiva. Joten suurin motiivi sen vaihtamiselle oli tyyliseikat; “bling” ja osittain myös ajoasennon hienosäätö.
Vakiosatulassa istutaan mukavasti ja selkeästi pyörän ‘päällä’. Ajoasento on ihan ok ainakin 180-senttiselle asti. Siksi voikin kuulostaa hiukan ristiriitaiselta, että valitsin vaihtosatulaksi nimenomaan RE:n oman Low Ride -satulan, eli vakiosatulaa 32mm matalamman version.
Tarkoitus oli saada tuota pyörän päällä -ajotuntumaa hiukan alemmas, ja samalla saada vakiosatulaa hiukan sirompi ja tyylikkäämpi vaihtoehto, tosin väriltään ihan samanlainen. Vaikka tuo Low Ride -satula onkin vakiosatulaa ohuempi, se on käytännössä varsin mukava RE:n käyttämän 3D-pehmustetekniikan ansiosta.
Satulan ulkonäkö viimeisteltiin vielä satulan takaosan alle tulevilla jousilla, jotka ovat kieltämättä enemmänkin kosmeettinen kuin ergonominen lisuke. Mutta lopputulos sopii kokonaisuuteen varsin hyvin. Vaikka satula onkin vakiosatulaa 32mm matalampi, ajotuntuma ei huonontunut, vaan paremminkin tämä tuntuu ‘juuri oikealta’ satulalta tähän pyörään, jopa 180-senttiselle kuskille. Eli satulan vaihto ei kaduta.
Useita eri tavaratelinevaihtoehtoja
Yksin ajettaessa se helpoin ja yksinkertaisin tapa lisätä sivulaukut, takalaukku, matkapötkylä tai muunlainen tilapäinen reissuviritelmä on viritellä ne takasatulan päälle. Takasatulassa itsessään on jo kahva takana, jota voi hyödyntää myös pakaasien sitomiseen ja tukemiseen. Lisäksi tuon takakahvan voi vaihtaa erilliseen tarkakkaan, joka lisää kuljetuskapasiteettia entisestään.
Mutta jos takasatula on poistettu, kuten tässä tapauksessa, jää mahdollisuudeksi joko kiinnittää pyörän takalokasuojaa myötäileviin rautoihin pienet laukut omilla kiinnityshihnoillaan, missä tosin on omat hankaluutensa, tai asentaa erilliset laukkuraudat joko molemmille tai vain toiselle puolelle. Royal Enfieldillä on tarjolla kaksi erilaista vaihtoehtoa, ja muilta valmistajilta löytyy vielä jokunen lisää. Keskityn tässä yhteydessä lähinnä RE:n omiin vaihtoehtoihin.
Ensimmäisenä kokeilin alunperin vanhempaa Classic 500 -mallia varten tehtyihin sivulaukkutelineisiin, jotka sopivat myös uuteen Classic 350 -malliin adapteripalojen avulla.
Istuvuus ei ehkä ole ihan niin hyvä Classic 350:ssa kuin se on Classic 500:ssa jolle nämä raudat on alunperin tehty. Mutta kyllä ne silti ihan kohtuuhyvin uuteenkin malliin sopivat. Eikä niistä välttämättä edes huomaa että kyseessä on nk. repurposed -ratkaisu. Toinen iso etu tässä mallissa on niiden monikäyttöisyys. Näihin telineisiin saa kiinni monta erityylistä ja mallista laukkua, tai niiden rakenteen ansiosta vaikka duffelikassin, teltan, repun tai mitä nyt vaan saa niihin tukevasti kiinni sidottua. Lisäksi voi halutessaan käyttää vain toista telinettä ja jättää toisen puolen vapaaksi, kuten itse tein.
Seuraavaksi kokeilin huomattavasti simppelimpää ratkaisua, eli pyörän oikealle kyljelle kiinnitettävää yksinkertaista kaaritelinettä, joka on suunniteltu perinteistä panoslaatikkoa mukailevalle lukittavalle sivulaukulle. Ilman sitä telineeseen voisi kiinnittää myös muita, vaikka kankaisia tai nahkaisia laukkuja, jos vaan niissä on sopivat kiinnityshihnat tai ‘renksut’. Hyvänä puolena tässä ratkaisussa on noita edellisiä huomattavasti sirompi ja kevyempi rakenne, tosin monipuolisuus ei tietty ole samaa luokkaa.
Sivulaukkutelineiden lisäksi tarjolla on myös yksinkertainen ‘tarakka’ joka asennetaan takapenkin tilalle. Sitä voi käyttää myös yhtäaikaa kummankin em. sivulaukkutelinemallin kanssa, jos matkatavaraa on enemmän.
Päädyin lopulta tuohon yksinkertaiseen sivulaukkutelineeseen ja sivulaukkuun, jonka tilalla voi tarvittaessa käyttää jotain sopivaa kangas- tai nahkalaukkua. Ainakin toistaiseksi. Koska tätä pyörää ei ole tarkoitus käyttää pitemmillä reissuilla, tuo siroin ja yksinkertaisin ratkaisu on toistaiseksi riittävä. Jos tarvetta tavaran kuskaukselle tulee jatkossa enemmän, esim. tuon takatelineen eli tarakan kiinnitys ja irrotus on melko nopea toimenpide. Eli sitä ei tarvitse jättää pyörään pysyvästi, jos haluaa pitää kiinni pyörän ‘linjakkaasta’ olemuksesta ilman ylimääräisiä himmeleitä ja lisäpainoa.
Jos kuljetettavaa on paljon – tai vastaavasti vain vähän – on tarjolla vielä tankkitarakka, eli tankin päälle imukupeilla kiinnittyvä kevyt tavarateline, johon saisi köytettyä vaikka pienen laukkunyssäkän, makuupussin tmv. Tai sitten sellainen voisi olla kiinni ihan vaan ulkonäkösyistäkin, jos siitä tykkää. Kun onhan noita tankkilaukkujakin jo aika montaa sorttia.
Vielä vähän hienovaraista ‘tuuninkia’ ja homma on valmis – ainakin toistaiseksi
Tätä pyörää ei hankittu suorituskykyä ja sen virittelyä varten. Se ei ole oikein tämän mallin ‘juttu’, eikä sitä lisälöylyä tässä tapauksessa kovin hirveästi olisi tarjolla muutenkaan. Toki tähänkin saisi noin 20% lisää tehoa mm. nokka-akselin vaihdolla, koko pakoputkiston vaihtamalla ja polttoaineen ohjausyksiköllä ymv, ja painoakin saisi tiputettua reilumminkin.
Mutta tällä kertaa projektin pääpaino on lähinnä hienovaraisessa jalostuksessa, eli ulkoasun ja ajettavuuden pienissä parannuksissa pyörän luonnetta muuttamatta. Ne on lähes kenen tahansa helppo ja suhteellisen edullista toteuttaa ilman tekniikkapuoleen kajoamista tai teknistä osaamista.
Seuraavaksi Classiciin vaihdettiin alkuperäisten jarrupalojen tilalle EBC:n tai Ferodon paremmat palat, joilla jarrujen purevuus paranee hiukan, tosin sporttipyöristä tutut stoppiet jäävät varmaan silti tekemättä. Mutta mukavuus- ja turvallisuustekijä sekin.
Paremmin virtaavan DNA-ilmansuodattimen vaihdon vastapainoksi päätin vaihtaa pakopuolelle nk. decat-putken parantamaan kaasujen virtausta ulospäin, ja samalla putkiston paino keveni. Äänitaso ei merkittävästi noussut, mutta ehkä muuttui astetta terävämmäksi, vähemmän tukkoiseksi. Samoin kävi kaasuvasteelle.
Näillä ei ole merkittävää vaikutusta moottoritehoon, mutta sen käynti ja ajettavuus paranee ja piristyy selvästi, etenkin erillisen FuelX Lite -polttoaineen ohjausyksikön kanssa. Ilman että pyörän varsin kohtuulliset kulutuslukemat merkittävästi huonontuisivat.
Tätä kirjoitettaessa pyörästä puuttuu vielä erillinen Daytona Velona kierroslukumittari, joka ehkä vielä tulee ohjauskolmioon nopeusmittarin ja virtakytkimen viereen hopeisen RE-lätkän paikalle. Tosin ilman sitäkin kyllä pärjäisi, eikä tuo mittari alunperin tällaiseen pyörään kuulunut. Joten katsotaan nyt. Se olisi kiva lisuke, mutta ei välttämätön tällaisessa ajokissa.
Toinen vielä harkinnassa oleva lisäys voisi olla klassisten Stadium -tangonpääpeilien asennus noiden alkuperäisten peilien tilalle. Ne ehkä sopisivat tyyliltään tähän pyörään RE:n omia vaihtoehtoja paremmin, ainakin minusta.
Lisäksi pyörään voisi laittaa vielä mallikohtaisen alumiininharmaan pohjapanssarin, joka on varsin vankkaa tekoa. Tosin jo pyörän pitkä etulokasuojakin pitää moottorin etuosan suhteellisen hyvin puhtaana. Joten tuo pohjalevy on hyödyksi etenkin silloin kun ajellaan paljon epätasaisilla sora- ja maastoteillä ja tottakai ulkonäkösyistä. Se on toki edelleen tämän jalostusprojektin osalistalla yhtenä olennaisena lisäoptiona.
Mutta siinäpä se sitten varmaan on, ainakin tältä erää. Hienovarainen jalostus, pyörän tyyliin ja klassisiin linjoihin kajoamatta. Tai paremminkin niitä vielä paremmin esiin tuoden.
Kuten jutun ensimmäisessä osassa tuli mainittua, tästäkin pyörästä voisi kyllä rakentaa selvästi erinäköisiä ja silti vielä hienoja tekeleitä kuten tuo Vanonin tekele. Ääntä ja vähän potkuakin saisi vähän lisää nokka-akselin ja koko putkiston avarammiksi vaihtamalla, mutta se jääköön jonkun toisen projektin aiheeksi. Yhtäkaikki tämä RE:n 350-kuutioinen J-sarjan moottorin ympärille rakennettu mallisarjakin on ihan otollinen ja kustannustehokas aihio projektipyöräksi, tai sitten ihan vaan huolettomaan ajeluun sellaisenaan, kolmella, tai nyt jo neljällä eri tyylillä.
Haluaisitko tehdä samat muutokset myös omaan Classiciisi? Tutustu projektissa käytettyihin lisävarusteisiin täällä. Samalla voit tilata samanlaiset, tarvittaessa vaikka asennuksen kera.
Takaisin jatkojalostus-aloitussivulle